vanhoja tuttuja

(Tää tapahtuu sit eri päivänä mitä ne Esmen ja kumppaneiden seikkailut ~piti kuulemma laittaa tähän tää :3~)





Kello oli n. 09:30 ja olin ulkona kävelemässä, kaduilla ei vielä juurikaan ollut muita ihmisiä, joten sain olla rauhassa. Katseeni oli kohdistettuna kohti kivetettyä katua, ja olin aivan omissa ajatuksissani. Havahduin ajatuksistani törmätessäni johonkin

"A..a...anteeksi!!! anteeksi! anteeksiih!!! Olen p..pahoillani! en v..vain katsonut eteeni!!! O...olen oikeasti pahoillani!!" huudahdin ja suojasin kasvojani käsilläni. puristin silmäni tiukasti kiinni ja muutama pieni kyynel valui poskeani pitkin.

"e-ei se oikeastaan haittaa, olisi minunkin pitänyt katsoa eteeni" se joku sanoi, kun uskaltauduin avaamaan silmäni, huomasin että hahmo näytti varsin tutulta, hän nimittäin oli yksi vanha luokkatoverini, yksi pahimmisa kiusaajista, ja hänen takanaan oli myös kaksi muuta kiusaajaa.

"S..sinä?" totesin hieman kauhuissani ottaen muutaman askeleen taaksepäin.

"Mitä? pitäisikö minun tuntea sin...Heii! Sähän oot Emil!?" hän naurahti ja astui askeleen lähemmäs, käärien paitansa hihoja ylemmäs " Mä oon pitkään oottanu et saisin tehä näin taas!" hän jatkoi nauramista.

Hän laukoi loukkauksia ja asteli minua kohden. Pian tunsinkin kovaa kipua kasvoissani, se toistui uudestaan, ja uudestaan, vielä kerran uudestaan, kunnes kaaduin maahan, nousin äkkiä istumaan ja asetin käteni kasvoilleni ja vetäisin sen sitten pois, käteeni tuli verta...aloin hädissäni pyyhkimään kasvojani käsilläni . Veri tuli nenästäni ja suunpielestäni. Itkin hädissäni, luulin että se olisi jo ohi...ettei minun tarvitsisi enää kokea sitä....ennen kuin huomasinkaan yksi kiusaajista seisoi yläpuolellani ja potkaisi minua muutamaan kertaan naamaan, pian he kaikki olivat potkimassa ja lyömässä minua...minä vain itkin, avuton pieni ihminen...en voisi tehdä mitään...





(Kheltsu, tiedät mitä tehdä ^-^    ) ((en osaa kirjottaa ~))

Kävelin haukotellen kadulla... Olin oikeastaan aika virkeä, ja tunsin olevani täynnä energiaa, vaikka enää mikään visivuotias en ollutkaan. Eilen olin tavannut äitini, mutta se ei haitannut enää yhtään. Hymisin hitusen itsekseni kunnes kuulin naurua. Käänsin katseeni tuohon suuntaan, ja näin neljä hahmoa, yksi oli maassa, ja kolme muuta ihan selkeästi pahoinpitelivät tätä. Katsoin tarkemmin maassa mahaavaa hahmoa. Huokaisin, kävelin lähemmäksi tuota joukkiota. Otin maasta melkein nyrkkini kokoisen kivenmurikan ja heitin sillä yhtä pahoinpiteliää selkään. Hän havahtui ja katsoi taakseen purren hampaitaan yhteen. Muutkin lopettivat neljännen hakkaamisen, ja kääntyivät katsomaan minua. Äkkäsiin että kaikki kolme pahoinpitelijää olivat raavaita, minua ehkä vain vähän jopa lyhyempiä miehenalkuja. Kävelin hitaasti heitä kohti ja nostin sormeni ylös. - Ai jai jai! Ei näin, ei näin! huudahdin heille kolmelle.


- Älä puutu tähän! yksi huudahti minulle käsi nyrkissä.

Katsoin heitä vuorotellen. - Tiedättekö te, mitä tästä seuraa? kysyin heiltä. - Täst seuraa rikosrekisteri! Tälläistä ei tehdä, ellei olla joko mielenvikaisia, vaikka erittän tyhmiä 'vaimonhakkaajia'! selitin.

Yksi heistä astui eteenpäin. - Mitä sä muka aijot tehä asialle? hän kysyi nokkavasti, ja naurahdin hitusen huvittuneesti.

- Herrat! Minun nimeni on Kheldar de Raven, ja tunnen hyvin Polana Waynin, tämän paikan 'kuningattaren'! selitin ja astelin lähemmäksi. - Minulla on vaikutusvaltainen perhe ja perheelläni sekä minulla on vaikutusvaltaisia ystäviä! Ja koska tämä on laitonta, niin minun pitää kertoa tästä Polanalle!

Silminnähden kolme miestä kalpenivat. Olin vakavana ja osoitin peukalollani taakseni. - Kadotkaa! murahdin, ja se tepsi koska kaikki kolme lähtivät juoksujalkaa pois. Katsoin heiän peräänsä ja sitten katsoin neljättä tarkasti. Tutun näköinen... - Ja kukas se sinä olet? Näytät jokseenkin tutulta!

Makasin maassa, haukoin henkeä enkä jaksanut liikkua...katsoin suoraan ylös taivaalle ja vastasin hiljaa "E..Emilie....Nimeni... siis..." pyyhkäisin kasvojani, ja vaikeroiden nousin istumaan. Käännähdin suuntaan josta olin kuullut henkilön tulevan ja näin varsin tutut kasvot...en vain muistanut mistä hänet tunsin.....

Nyt tajusin kuka hän oli, muistin kai ikuisuuden tuon nimen. Virnistin hitusen ja katsoin tätä päästä kantapäähän. Vaaleat hiukset, punaitset silmät, niinkuin ne olivat nuorempana olleetkin... Verinen naama vääristi hitusen... Hänen päällään olivat siniset farkut, ja pitkävartiset maiharit. Huppari tai jonkinlainen paita joka oli harmaa-musta raihallinen. - Sinähän olet kasvanut! kerroin ja virnistin ivallisesti.

"j...ja kukahan sinä olet...?" kysyin hämmentynyt ilme kasvoillani, hieman pelokkaana....en van muista kuka hän on.....

Katsoin häntä pettyneenä. - Ja sinäkö et muista miestä jota vedit nenästä aina kun vain pienenä kerkesit ja pystyit? kysyin häneltä ja vrinsitin vinosti koska todellakin, hän oli vetänyt minua nenästä jo siitä asti kun olin tavannut hänet ensimmäistä kertaa.

"....Silkki?" vihdoin muistin hänet ja nopeasti pompahdin pystyyn. Katsoin häntä tarkkaan, Hän tosiaan oli Silkki. tuijotin häntä vielä hetken kunnes tunsin kurkussani jotain ja ajattelin yrittää yskäistä sen pois, käänsin selkäni Kheldaria päin ,Peitin suuni kädelläni ja yskäisin hieman, kun otin käden pois suuni edestä huudahdin kovaa, sillä käteni oli aivan verinen.
(Käsiii~)

Katsoin Emilietä joka huudahti. En enää hymyillyt, kävelin hänen viereensä. - Emilie? kysyin mutta en aivan siksi että olisin halunnut varmistua hänen nimestään, halusin vain tietää mikä hänellä oli. Katsoin häntä hetken ja sitten katsoin hänen kättään. Se oli veressä. Purin hampaani yhteen. - Olisi vain pitänyt tappaa ne paskiaiset! murahdin.

Katsoin ympärilleni ja tajusin että aika moni katsoi nyt minua ja Emilietä. Mulkaisin kutakin ja sitten käännyin Emilien puoleen. Kaivoin taskustani pienen kankaanpalan, ja tarjosin sen Emilielle. - Pyyhi kasvosi ja kätesi tähän! selitin kun ojensin sitä Emilielle. - Ja yski siihen jos siltä tuntuu, kuiskasin vielä ja katsoin ympärilleni.

Koska hän oli minulle kuin niinsanottu sisko, niin kai se oli sallittua. Laitoin käteni siis hänen hartioidansa ympärille. - Tule...

pyyhin kasvojani kankaanpalalla, kasvojen jälkeen pyyhin kädet. Kävelin Silkin vierellä, Oli niin paljon kysyttävää...mutta päätin ensin tyytyä kysmään minne olimme matkalla.

Vilkaisin nopeasti Emilietä ja hymyilin hitusen, hän ei todellakaan paljon ollut muuttunut vuosien varrella. Hän ei ollut enää se pieni Emilie joka oli minua joskus vetänyt nenästä. Kasvojen lapsenpyöreys oli kadonnut täysin. Käänsin katseeni eteenpäin ja näin jo paikan kyltin. - Päivystykseen! vastasin ja kävelin ovesta sisään valkoiseen huoneeseen. Se oli vain päivystämö, ei mikään sairaala. Oikeastaan terveysasema! Kävelin suoraan tiskille jossa valkoisissa vaatteissa istui nainen lukemassa lehteä. Rykäisin hieman, ja nainen katsoi ensin minua ja sitten Emilietä.


- Emilie tässä joutui pahoinpitelyn kohteeksi! selitin vakavana. - Odotan että päästätte medät suoraan lääkärille, ettekä odota että olisimme varanneet aikaa!


Nainen katsoi lehtiötä ja huokaisi. - Oletteko tytön sukulainen? hän kysyi.


- Olen hänen veljensä! valehtelin uskottavasti ja nainen ohjasti meidät käytävällä olevasta, kolmannesta ovesta sisään.


Kiitin naista ja katsoin nyt lääkäriä joka istui tutkaillen papereita. Hän vilkaisi minua ja Emilietä, ja sihahti vähän oudosti. - Peremmälle peremmälle! hän kehotti. - Ja mitä hänele on käynyt?


- Kolmen idiootin pahoinpitelly! selitin vihaisena lääkärille, joka kehotti Emilietä istumaan.

Epäröiden istahdin lääkärin eteen, ja katsahdin epäilevästi Kheldaiin.

"Mitä siis tarkalleen tapahui?" lääkäri kysyi selaillen kansioitaan.

"E...ei se o...o..ollut mitään erikoista.." änkytin hiljaa yrittäen vältellä lääkärin katsetta.

Olin pienestä pitäen vihannut ja pelännyt lääkärssä käymistä.
En oikein edes ymmärtänyt miksi olin siellä....

Seisoin ovensuussa ja seurasin kuinka lääkäri tutki Emilietä. Lääkäri kysyi häneltä kaikkea, ja kun hän pysi Emilietä nostamaan paitaa ylemmäksi että hän voisi kuunnella hänen keuhkojaan, niin käännyin selin. Viidessätoista minuutiss hänet oli tutkittu. - Ei mitään jäävää tai vakavaa! lääkäri päätti ja hymyili.


- Hyvä niin! Saammeko mennä? kysyin lääkäriltä.


- Kyllä kyllä! lääkäri myöntyi.

Nousin pystyyn ja kiitin lääkäriä, sen jälkeen käännähdin kohti Kheldaria joka oli avaamassa ovea.
Kävelin ovesta ulos Kheldar perässäni, hän suki oven ja lähdimme kävelemään käytävää pikin ulos.

"joten.....mitä olet tehnyt nää kaikki vuodet?" kysyin häneltä katse maassa.




(en vaan oikeest osaa~,___,)

Huokaisin syvään ja katsoin eteenpäin. En vastannut aivan vielä kysymykseen vaan kiitin vastaanoton naista taas ja avasin oven kadulle. Vilkaisin Emilieta nopeasti mutta sitten käännyin katsomaan taas eteeni. En vastannut edelleenkään vaikka olisi pitänyt. Loppujenlopuksi koin vastaamisen välttämättömäksi koska siitä saattaisi seurata lisää samanlaisia kysymyksiä. Käännyin katsomaan Emilietä vakavana. - Minä olen vain... mutisin ensimmäiseksi hiljaa ja sitten mietin. Huokaisin ja korotin hitusen ääntäni kun aloitin taas: - Kaikki tietävät mitä olen tehnyt kaikki nämä vuodet, ja luulisi sinunkin tietävän!


Olin hetken hiljaa ja käänsin katseeni ihan vain ylöspäin. Mietin pitäisikö kertoa siitä että olen juoppo ja perheeni häpeäksi? Kapinen varas ja salamurhaaja? Voisin kai vain kertoa että olen menestyksekäs kauppias... Se oli ainoa tosiasia mutta silti varastaminen oli loppujenlopuksi hhupaisampaa tekemistä kuin kaupittelu, molemmista sai kelposumman... - Minä... aloitin, en ollut aivan harjaantunut kertomaan ongelmistani kellekkään... - Minusta on vain tullut kulkuri ja juoppo! vastasin vakavana, ja välttelin mahdollisesti Emilien katsetta. En kuitenkaan onnistunut kovinkaan hyvin, joten huokaisin. - Minä tästä... Menen! mutisin nopeasti ja otin askelia kauemmaksi Emiliestä. Käännyin sitten katsomaan häntä ja hymyilin hitusen ivallisesti. - Nähdään!


Ilman pidempiä puheita lähdin saapastelemaan kädet taskussa pois paikalta. En halunnut tietää miten Emilie oli reagoinut kun olin kertonut että siitä vielä joskus niin lipevästä ja veikeästä ja leikkisästä pojan nassikasta oli tullut pahamaineinen juoppo! En ajatellut sen kummemmin koko asiaa vaan keskityin kotiin kävelemiseen, ehkä voisin käydä sieläkin joskus...


// Ja tää loppu tähän nyt... c: //