Ulkopuolinen lukiossa

Taisin hymyillä itsekseni? En ollut aivan varma mutta oloni oli kuitenkin kaikinpuolin mahtava! Olin jo tässä ehtinyt juoda parikin kolpakkoa oikein MAHTAVAA olutta! Okei hyvä on... Neljä kolpakkoa olutta, kolme viiniä kunnon lasissa ja loppu puolisen pulloa joka oli enää jäljellä kädessäni oli kunnon puolenlitran pullollinen mahtavaa mutta todella todella väkevää koskenkorvaa. En nyt oikeastaan kiinnittänyt huomiota kuin siihen pulloon. Taisin laulaakkin? En ollut enää kovinkaan varma asiasta. Ohitin varmasti varsin huojuvin askelin pari henkilöä 'pienellä' käytävällä ja kaikki kiersivät minut kaukaa. Katsoin hetken käveltyäni ympärilleni ja hymyilin leveästi. Lopetin hetkeksi lauluni ja otin hiipuvasta koskenkorvapullosta huikan. Irvistin varsin irvokkaasti sen jälkeen, olihan kossu vahvaa ainetta kaikenkaikkiaan. Lähdin kävelemään eteenpäin mutta kun aloitin niin törmäsin heti ensiksi seinään. Kuulin hitusen tirskuntaa ja käännyin ääntä päin. - Mulle naurat, häh?! kysyin varsin äänekkäästi ja epäselvällä äänellä ja sitten minulle taisi tulla pienoinen hikotus.

Näin hitusen epäselvästi - toisinsanoen sumuisesti - eteeni mutta en ollut sammumaisillani, vastahan aloitin juomisenikin! Annoin sen yhden tai monenkin hihitteliän olla ja aloin taas laulamaan epävireistä sävelmää jossa laulettiin jotain kossusta ja sen juomisesta. Kävelin nopeasti ja horjuvin askelin ja lopulta taas törmäsin johonkin kiinteään objektiin. Kuului selvä särkyvän lasisen astian ääni... En välittänyt, vaan jatkoin matkaani sielä missä ikinä olinkin, kuitenkin täälä oli aika monia tyyppejä!

// Billi jatkaa

Billiellä oli jälleen yksi työpäivä takanaan. Tänään oli palkkapäiväkin. Mikään ei estänyt naista hymyilemästä kun hän keräsi papereita pöydältä reppuunsa. Koska ne harvat oppilaat olivat jo lähteneet saattoi Billie nopeasti pestä taulunkin. Pieni nainen hieroi liituisia käsiään yhteen, nappasi repun mukaansa ja oli hetkessä luentosalin ovella. Hän napsautti valot pois ja sulki salin ovet.


Hän ihmtteli aika lailla, kuullessaan laulua käytävältä. Ne harvat oppilaat jotka häntä vastaan kävelivät näyttivät varsin huvittuneilta. Billie alkoi kävelemään ripeästi ääntä kohti ja näkikin pian tämän ulisevan häirikön. Mies törmäili seiniin mutta jatkoi lauluaan pian sen jälkeen. Nainen katsoi miestä kummaksuen ja taputti tätä varovaisesti olkapäälle.


"Mitäpä jos herra siirtyisi jonnekkin muualle? Tämä ei ole se paras paikka-" hän on sanomassa mutta hän tyrmistyy huomatessaan kuka tuo humalainen oli. Olisi se pitänyt arvata, Billie toruu itseään ja katsoo ympärilleen.


"Kello on vasta kolme ja sinä olet umpikännissä? Nyt. Ulos." Nainen komentaa vakavana ja katsoo miestä ilme värähtämättä.

Lopetin laulun ja katsoin naista joka oli tullut hetki sitten tuohon. En edes ollut kuunnellut mitä hän oli puhunut! Huonot tavat vahvistavat... Tai häh? Ei se sanonta niin tainnut olla mutta nyt oli parempi miettiä näin. Katsoin varmasti aika tyhmin ilmein tuota naista. Käänsin pääni pian pullooni päin ja hymyilin vielä varmasti tuplana tyhmemmän näköisenä. Otin pienen huikan ja katsoin naista uudelleen. - Teeeeeeerveee, mutisin ja nojasin hitusen tämän puoleen.

Mies lopetti laulunsa ja Billie katsoi tätä yhä vakavana. Hän katsoi Billietä tyhmä ilme kasvoillaan ja käänsi katseensa pulloon hymyillen entistä leveämmin. Mies hörppäsi pullostaan ja katsoi sen jälkeen naista tervehtien. " Teeeeeeerveee.." oli mies mutissut ja nojasi naiseen hieman. Billie tönäisi miestä kauemmaksi.

"Silkki? Sehän oli sinun nimesi. Nyt ulos!" Hän sanoo miehelle ja katsoo humaltunutta miestä. Eikö hän kuunnellut? Oliko hän niin vinksahtanut juomiensa takia? Tuohan pilaa elämänsä pelkästään baarissa käymällä. Billie katsoi miestä pyytävästi, hän ei halunnut muiden luulevan että hän liikuskeli tuon kanssa.

Otin taas huikan pullostani ja astahdin samalla taakseppäin koska minua hitusen tuppasi huippaamaan! Tuo nainen oli tylsä, varsin tuomitseva ja ärsyttävä. Katsoin häntä vähän vakavempana, jotain hän taisi sanoa ulos menemisestä? En nyt kyllä ollut aivan varma. Hitusen raavin päätäni ja hymyilin typeränä. Pidin tiukasti kiinni toisella kädellä pullostani, nainen varmaan veisi sen minulta kohta, siltä hän vaikutti! Tämän takia olin kai suosiolla sinkkuna, naiset ottivat kaiken todella vaikeasti! Raavin päätäni vielä hitusen ja horjahdin taas paikallani. Melkein kaaduin mutta en sentään. En sanonut mitään, mutta koska en halunnut että nainen saisi slaagia, niin lähdin suosiolla kävelemään suuntaan josta olin äsken tullut... Varsin epäonnistuneesti! Kävellessäni otin kulauksen pullostani, ja askeleeni olivat epävakaat... Kun otin pullon pois huuliltani niin törmäsin taas johonkin kiinteään objektiin ja kaaduin suoraan perseelleni lattialle! Pullo oli tippunut, ja nyt se oli lattialla kyljellään ja kaikki se hyvä mutta vahva juoma jota oli jäljellä, oli lattialla. Katsoin pulloa pettyneenä!

Mies ei paljoa vastustellut kun Billie oli toisen kerran käskenyt häntä lähtemään. Billie katsoi kuinka mies lähti kävelemään päin seinää. Hän aikoi sanoa jotain mutta ei ehtinyt. Mies retkotti lattialla ja Billie tuhahti. Hän nosti pullon joka vieri hänen jalkojen juureensa.


"Ai että tämmöistä sontaa sitä juodaan?" Hän naurahtaa ja vilkaisee miestä.

"Koska päihteet on kielletty koulualueella takavarikoin tämän." Hän sanoo pitäen pulloa kädessään.

"No niin, nouse ylös sieltä ja seuraa minua." Billie selittää nyt hieman määräävällä äänellä ja viittoo Silkkiä mukaansa. Hän lähtee kävelemään ulko-ovia kohti jotka olivat käytävän päässä. Hän saattaisi Silkin kotiinsa -jos hänellä semmoinen oli- tai jättäisi hänet pubin kulmille.

Katsoin eteeni ja hieroin päätäni. Sitten katsahdin naikkoseen. Hänellä oli pulloni! Nousin haparoiden ylös ja olin taas katua kunnes otin tukea seinästä. Naurahdin ilman syytä ja hymyilin. Lähdin kävelemään ja vähänväliä olin kaatua naamalleni tai selälleni. En oikein kiinnittänyt huomiota naikkoseen, vaan siihen pulloon! Minulla oli oikeastaan vielä aika jano. Todella. En ollut vielä läheskään valmis juomiseni kannalta, en ollut vielä tarpeeksi humaltunut. Olin kuitenkin varsin hilpeä, ja sen taisi huomata. Katsoin omistavasti pulloa joka ei edes ollut minulla. Tuntui etten ollut päässyt eteenpäin, ja käänsin katseeni naiseen. Hän oli vain riistänyt kossuni! Rakkaan pulloni... Tosin pullon joka jo oli tyhjä! Vai oliko? Saattoi olla tippa pohjalla!

Käänsin katseeni naiseen ja pysähdyin horjahtaen. - Eikö voitaisi tehdä *Hik* yhteistyötä? Sinä antaisit tuon pullon nyt *hik* minulle, ja olisit kiltti tyttö! ehdotin ja ojensin kättäni hajamielisenä kohti pulloa joka olikin sittenkin jotenkin läheisen näköinen.

Mies hikotteli Billielle jotain ja hän yritti olla välinpitämätön. Välinpitämättömyys -mikä oli Billielle tuntematon luonteenpiirre- saattaisi pitää miehen loitolla. Billie avaa ovet hajamielisenä ja pitää ovea auki miehelle. Ulkona ti ollut kovin valoisaa. Synkät pilvet taivaalla merkitsivät sadetta joka kestäisi tunteja. Billie kastuisi varmasti saattaessaan miestä kotiinsa. Hän huokaisee ja katsoo miestä silmiin.


"Missäs herra asuu?" Hän kysyy napakasti mutta hänen äänensä kuulostaa ylivirkeältä. Hän pitää lähes tyhjästä pullosta kiinni ja heiluttelee sitä hiljaa odottaen että Silkki vastaisi hänen kysymykseensä. Billie oli muutaman kerran törmännyt Silkkiin mutta muisti tämän erityisesti kahden viikon takaiselta metsäreissulta. Silloin Silkki oli ollut selvinpäin, mutta nyt Billie ei meinannut edes tunnistaa häntä.

Raavin päätäni ja katsoin pulloani haikeana. Se oli ollut minulle tärkeä vielä siihen asti kun se oli ollut täynnä. Loppuun saakka rakas ja arvokas, vielä kun vähän olisin juonut niin minulle olisi tullut alkoholimyrkytys, mutta mitäpä tuosta, jos joku on oikein kivaa niin ei mikään estä pitämästä hauskaa... Huojuin paikallani ja katsoin lopulta ympärilleni. Katselin suuntaan jos en toiseenkin, ja kurtistin kulmiani. Hain katseellani kaupungintaloa. - Missä se onh? mutisin itsekseni ja huojahdin, melkein kaaduin jos takanani ei olisi ollut seinä. - Kaupungin *hik* talo? kysäisin jokseenkin humaltuneena naikkoselta joka minut oli suurinpiirtein pakottanut ulos isosta talosta, ja vilkaisin häntä nopeasti. Hän vaikutti tutulta. - Ja kukas se sinäkin olit?!

Billie naurahti epäuskoisesti. Ei tuo juoppo missään kaupungintalolla tai sen lähellä voinut asua. Ojassa tai kotkeintaan sen uskovaisen miehen oven edessä. Billie katsoi miestä kädet puuskassa ja huokaisi.

"Mä voin heittää sut kaupungintalolle jos et haluu kävellä sateessa." Hän kertoi ja katsoi miestä niin nätisti kuin saattoi. Mies käyttäytyi harvinaisenhyvin vaikka olikin umpikännissä. Normaalisti moiset kännikalat olisivat jo raiskanneet tai pahoinpidelleet Billien, mutta Silkki ei edes koskenut häneen.
Tosin jos Billie veisi Silkin kaupungintalolle, Billien täytyisi koskea mieheen. Ajatus oli inhottava mutta yliystävällisyytensä ja velvolliauutensa takia hän ei mahtanut mitään.
Billie jäi odottamaan miehen vastausta, seisoen tuon vieressä. Silkki oli Billietä yli kymmenen senttiä lyhyempi. Silti tuo kankaan mukaan nimetty mies oli melko lyhyt mieheksi, Billie ajatteli.

Katsoin taivasta ja hymyilin hitusen, en jaksanut puhua naisten kanssa... Ei naisista saisi kunnon juttuseuraa edes tekemälläkään. Käännyin katsomaan naista koska hän oli kuulemani mukaan valmis "heittämään" minut kotiini. Kotiin jossa odotti pari vajaata pulloa viskiä ja yksi vanhempieni mielestä "arvokkuutta kasvattava" 'hovimestari'. He itse sanoivat vanhaa Bruce'a hovimestarikseni, joka hän olikin arvoltaan, mutta itse sanoin häntä ystäväkseni jolle jouduin maksamaan kuukausipalkan tämän tekemistä palveluksista ja töistä.

En kuitenkaan katsonut häntä silmiin... Huomioni vetäytyi alemmas... Ja alemmas... Jäi keskikohdille, tuijotin rinnuksien ja takaliston välistä rajaa. Tiesin itsekkin etten ollut siveellisyyden huippu ja aika monesti olen saanut turpaani tuosta hyvästä... Mitähän tästäkin seuraisi...?

Hymyilin aika oudosti tuijottaessani häntä. - Kiva per*se ja rinnukset! möläytin hyvin hilpeänä ja huojahdin huomattavasti. - Et sattuis näyttämään vähän enemmän..? kysyin ja käänsin kujeilevan katseeni nyt naisen kasvoihin, oikeastaan tarkoitus ei ollut sanoa hänelle mitään tuollaista, mutta minkä minä sille olisin voinut?

Billie havahtui ajatuksistaan kun mies alkoi puhumaan.

"Kiva per*se ja rinnukset!" Mies kertoi melko ylpeän oloisena, katse naisen kropassa.

"Et sattuis näyttämään vähän enemmän..?" Silkki kysyi ja käänsi katseensa naisen silmiin. Billie katsoi korkeammalle miehen silmiin vakava ilme kasvoillaan. Kerrassaan törkeää ja iljettävää. Nainenhan pukeutui varsin ei-paljastaviin vaatteisiin, hän ajattelee loukkaantuneena. Hän lyö miestä tämän rintakehään ja satuttaa kätensä. Ovi aukesi heidän edessään ja Billie kirosi tapojensa vastaisesti. Hän horjahti Silkkiä päin oven takia ja piteli kättään. Muuan oppilas katsoi heitä huvittuneena peitelleen hymyään. Tyttö lähti nopeasti paikalta ja Billie oli hiljentynyt täysin.

"Kierrä käsivartesi ympärilleni." Hän sihahtaa Silkille vihaisena. Hän aikoi viedä miehen tapahuneesta huolimatta kaupungintalolle. Ehkä hän näkisi sen muurien takaa tulleen muukalaisenkin? Billie oli äärettömän kiusaantunut ja vihainen mutta piti turhat tunteet sisällään.

Hymyilin varsin leveästi ja huvittuneena naisen käytökselle, hän oli sähäkkä kuin vihainen ampiainen ja oli jo todistanut olevansa jotenkin edes riidanhaluinen ja ärhäkkä. Koska en halunnut osakseni enää yhtään moittimista tai ärsyttävää kimitystä niin tein kuten hän käski. Ensin ihan suosiolla mietin että kannattaako totella, saisinko turpaani... Mutta loppujen lopuksi tulin siihen lopputulokseen että koska hän itse oli käskenyt "kiertää käteni hänen ympärilleen"´, niin päätin etten saisi turpaani. Laitoin siis käskyjä noudatellen käsivarteni hänen lantiolleen... Se tapahtui tottumuksesta, lieneekköhän hänkin tarkoittanut "ympärille" laittamista hartioilla tai lantiolla.

Lähdimme kävelemään hitaasti minne ikinä pitikin. Vauhti johtui lähinnä minun huojumisestani.

Päätin olla puhumatta tuolle naiselle mitään... Mitäpä olisin sanonut? Kehunut hänen silmiään vaikka en edes katsennut sinne päinkään?! Puheenaiheet olivat aika vähässä siinä tilanteessa. Vilkaisin häntä nopeasti... Njaa'a. Ihan kaunis, rumempiakin olin nähnyt! Mutta en ihan viitsinyt hänellekkään sanoa mitään sen puoleista...

Ihan ajatuksissani taas vaan käännyin katsomaan hänen vartaloaan. Hymyilin taas hitusen veikeästi ja hymähdin. - Oikeasti... Missä sää oikein käyt hiihtelemässä kun on noin hyvän näkönen per*e? möläytin taas huojahtaen vähän. Hymyilin entistä hölmömpänä...

Mies laittoi kätensä lantiota alemmas ja Billie joutui nostamaan miehen kättä ylemmäksi. Nainen mulkaisee miestä varoittavasti. Hän laittoi oikean kätensä miehen niskaan.

"Jotta niskasi eivät taittuisi." Hän mutisi ja he astelivat portaat normaaliin vauhtiin alas jotta olisivat kiinteällä maalla.

"Oikeasti... Missä sää oikein käyt hiihtelemässä kun on noin hyvän näkönen per*e?" Mies kysyi ja Billie mulkoili miestä jälleen.

"Sun takapihallas..." hän vastasi ja käänsi miehen katseen pois takapuolestaan, ottaen kiinni miehen lwuasta sopivan hellästi. Nainen laittoi kaulassaan roikkuvat vanhanaikaiset lasit silmilleen. Hän otti miehen kädestä kinni joka oli Billien lantiolla tukevasti.

"Lasken kolmeen. Yks, ka- HUIJASIN!" Hän nauroi ja ampaisi liikkeelle kuin tykinnkuulasta. Puut ja pelto näkyivät jo ja Billie juoksi täysiä. Pienet vesipisarat liikkuivat hiljaista vauhtia hänen ohitseen ja lintu näytti melkein pysähtyneeltä Billien mielestä. Hän piti tiukasti Silkin kädestä kiinni ja sekunneissa he olivatkin jo keskustorilla. Billie pysähtyi jarrutellen jotta miehen niskat eivät taittuisi toiseen suuntaan. Äkkipysähdys saattaisi saada sellaista aikaan. Billie päästi Silkistä irti ja nosti lasit otaalleen. Hän nauroi hieman ja katsoi kalvennutta miestä.

"Ei se nyt noin kamalaa ollut!" Hän nauroi miehelle ja löi tätä selkään katsoen aukiota joka kuhisi ihmisiä.

"Pujotellaan vain tämän röykkön läpi ja jatketaan matkaa." Hän sanoi energisesti ottaen Silkin kädestä kiinni, taluttaen tätä vierellään.

Okei... Nyt oksetti hitusen. Aivan vain hitusen. Nielaisin hitusen ja naurahdin epävarmasti. Etenimme rauhallista vauhtia, ehkä vähän kovemminkin. Tasapainoni oli nyt hitusen huonompi... Kyllähän se jo ennestäänkin oli ollut huono kun olin humalassa, mutta nyt tuntui että olisin ollut selvänä ja tuo tasapainottomuus olisi johtunut aivan jostain muusta...

Katsoin naista nopeasti sivusilmällä, en olisi edes osannut kuvitella että hän oli juossut noin nopeasti... Tai no per*een puoleltahan sen oli osannut arvata mutta muuten ei! Hän ei ollut tavallinen, mutta hän ei ollut pahakaan... Katsoin häntä tarkemmin, käänsin päätäkin hitusen hänen puoleensa vaikka oksettikin ihan hitusen. En aikoisi oksentaa hänen päälleen...

- Mikä on sinun nimesi? kysyin rauhallisella äänellä joka vähän saattoi pitää oudon humalaisen soinnahduksen. En tiennyt hänen nimeään tai sitten en muistanut sitä, jos hän sitä edes oli sanonutkaan minulle. En minä sitä muistaisi kuitenkaan huomenna mutta mikä esti kysymisen!? Kerrankin en sentään katsellut hänen per*ettään, saisi hänkin olla kiitollinen siitä! Ehkä kohta katsoisin, mutten vielä...

Billien saattaessa miestä väkijoukon läpi hän kuuli miehen äänen ja hidasti vauhtiaan. Hän käveli miehen vierellä ja kuunteli mitä tällä oli asianaan.

"Mikä on sinun nimesi?" Hän kysyi rauhallisella äänellä.

"Billie Grindewald. Sano vain Billie." Hän hymyili.

"Ja sinä olet Silkki." Hän sanoi miehelle. Kun hän päätti lauseensa muuan rauhanvartija pysäytti heidät kädellään. Viisi mustaa hevosta, ratsastajineen kirmasi aivan heidän edestä. Ilman rauhanvartijaa Billie olisi jäänyt hevosten kavioihin. Billie hymyili rauhanvartijalle ja he pääsivät eroon ahtaasta väkijoukosta. Tänään oli jotain hienoa meneillään, Billie ajatteli. Hevosia, ihmisiä ja niin paljon hälinää.

Nainen laittoi lasit silmilleen ja vilkaisimiestä. Billie asetti toisen kätensä jälleen miehen niskaan ja otti tämän kädestä kiinni, jonka laittoi itse vyötärönsä ympärille. Hän puristi miehen lämmintä kättä ja lähti jälleen juoksemaan.
Talot, puut, ihmiset ja vesipisarat olivat hitaita. Nainen pyrki kuitenkin juosta suoraan, ilman turhia mutkia. Hän laskee mielessään sekunteja. Yksi, kaksi kolme, hän ajatteli ja alkoi hidastamaan vauhtiaan. Hän pysähtyy ja päästää miehestä irti.

"Jos sä oikeasti asuttäällä päin?.." nainen kysyi mieheltä ja otti lasit pois silmiltään.

"Saanko mä nähdä sun talosi?" Hän kysyi hieman anovasti. Billie oli vain kerran elämässään käynyt kaupungintalolla. Hän ei ollut koskaan käynyt ylhäisten taloissa ja huoneistoissa. Ne olivat varmasti upeita, hän ajattelee.
Mies näytti pahoinvoivalta jälleen. Olikohan mies sanonut jotain kun hän juoksi tai oli lähdössä juoksemaan?

Olin taas hitusen pahoinvoiva ja en sisäistänyt naisen sanoja aivan heti. Hetken ajatteleminen ja sisäistäminen meni. Katsoin naista nopeasti kasvoihin mutta ei kokenut vastaamista tarpeelliseksi. Jätin hänen kysymyksensä siis omaan arvoonsa... - Voisitko kenties olla riepottelematta minua noin? pyysin ja peitin sitten suuni kädelläni, jotain pyrki ylös mutta nielaisin sen vaivoin takaisin... En halunnut oksentaa juuri tälle paikalle, liikaa ihmisiä.

Katsoin horjahdellen ympäristöä. Ihan tuttu, ehkä liiankin... Katsoin tuttua baari kylttiä ja huokaisin haikeasti hymyillen. En jaksanut kuitenkaan katsoa kauaa sitä tuttua näkyö, janohan tässä tuli jo katsoessakin! Tämä oli jo aika hienoa aluetta... Ei enää mitään sellaista jossa minä pyörin vain koska inhosin olla rikkaasta perheestä. Milloin tahansa vaihtaisin sen elämän tavallisen, köyhän miehen elämään... - Ei enää pitkä matka... mutisin hänelle.

"Ei enää pitkä matka." mies mutisi ja Billie katsoi tätä hölmistynenä. Hehän olivat aivan kauungintalon edessä.

"Okei. No sitten sä voit kai kävellä itse kotiisi?" nainen kysyi mieheltä kohteliaasti ja olikin jo lähdössä.

"Ei kun hei." hän sanoi ja kaivoi viinapullon repustaan. Hän oli laittanut sen sinne jossakin välissä, varsin nopeasti tapansa mukaan.

"Tässä näin. Sun kultsisi." hän sanoi ja tarjosi pulloa miehelle. Pullossa oli korkki jonka hän oli vaivoin paukuttanut siihen sillä välin kun mies oli kehunut naisen muotoja. Billiellä oli hieman jano, olihan hän juossut melkein kahdeksankymmentä kiloinen mies taakkanaan, yli kaksikymmentä kilometriä. Ei hän viinaa halunnut, vettä vain.

//Kirjoitetaanko molemmat vielä yksi roolaus vai kirjoitatko vielä yhden ja sitten lopetetaan tämä peli?

// Miulle aivan sama, saat tehä tän jälkeen piten parhaaksi näätkään! O-O //


Otin pullon Billieltä ja katsoin sitä hitusen haikeana. Ei siinä ollut paljoa mitään, mitä minä yhdella pullolla tekisin..? Katsoin hetken Billietä ja sitten naurahdin, laskin katseeni hitaasti taas siihen keskikohdille. - Joskus uudelleen? kysyin vitsikkäänä. En kuitenkaan antanut hänen vastata siihen, ennenkuin aloitin taas. - No mutta... Kiitos tästä pahasta olosta ja tyhjästä pullosta! naurahdin ja huojahdin.

Nostin katseeni hänen kasvoihinsa, olin epäkohtelias ja epäsiveellinen ja tiesin sen aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa minut humalassa tavannut nainen! Naurahdin hitusen oudolla äänellä, tietysti humaltuneella... Osoitin vapaalla kädelläni taloa lähellä kaupungin taloa, varsin kookasta ja - yllätys yllätys - valkoista taloa jossa oli kaksi kerrosta. Se oli varsin kookas vain minulle ja parille "palvelialleni", kuten Brucelle. Se oli pienempi kuin kaupungin talo mutta silti varsin kookas muihin taloihin verrattuna... - Minä asun tuola... Saat tulla milloin tahansa käymään jos haluat! kerroin hänelle ennenkuin käännyin kävelemään kohti tuota jokseenkin liian ylvästä ja isoa taloa jossa yksin minä asuin. Ahdistavaa...

Asuin sieläkin vain koska halusin jotenkin kunnioittaa vanhempiani, he olivat ostaneet talon vastahakoisesti minulle joten minun oli pakko asua sielä... Kävelin sinneppäin hitusen haparoivin askelin koska... Pyörrytys ja humalatila.

//Lopetetaan tähän. Billie lähtee kotiinsa torin kautta jne. Kiitos peliseurasta Kheldar!