Seikkailua.

Teki mieli kirjottaa joten! Mikä ettei!   

---

Syksy oli tulossa, tiesin sen viileistä tuulista ja kylmistä öistä. Puiden lehdet alkoivat muuttaa väriään, ulkona oli todella kaunista! Puissa oli punaisen ja keltaisen eri sävyjä. Lähes pilvetön taivas. Linnut alkoivat visertää, mutta jotkut lintulajit olivat jo lentäneet lämpimämpään ilmastoon.

Kävelin metsässä ja samalla ihailin puiden värejä. Syksy on lempi kuukauteni. Mietin kuinka lähellä talvi olisi! Tai sitä, milloinka ensilumi sataa maahan. Jostain syystä eksyin ajattelemaan sitä jalokiveä, jota monet ihmiset/ja eläimet ovat etsineet. Mutta huhu kertoo, että kukaan ei tiedä sen olinpaikasta..

Päätin mennä ylemmäs vuoristoon, jotta näkisin saaren tarkemmin. Kun kiipesin ylemmäs vuorelle, erotin puiden seasta ihmis asutiksia ja ison mustan muurin niiden ympärillä. Hymy levisi kasvoilleni, kun mietin sitä rauhaa joka vallitsi tällä saarella. Paitsi että Gwalz ei ole niin rauhallinen muin muut, mutta se ei minua haittaa. Tunsin kun iso tuulenvire tarttui turkkiini ja liehutteli sitä eestaas.

Halusin löytää muurin, jonka sisällä ihmiset elivät. Vaikkakin se olisi sääntöjen vastaista mennnä sisälle, halusin silti löytää sen. Jokin siinä veti minua puoleensa. Mietin minkälaista on olla ihminen...Mutta minua kuvotti se, että maailmassa on niin sairaita ihmisiä, jotka tappavat eläimiä vain niiden turkin vuoksi!

Kun saavuin muurille, huomasin kuinka korkea se oikeasti on! Kävelin muurin reunaa pitkin, nojaten siihen. Vähänajan päästä näin "suu aukon", mutta en tahtonut mennä liian lähelle. Koska ihmiset saattaisivat nähdä minut. Minua väsytti, sillä olinhan kävellyt kauan enkä ollut syönyt mitään. Etsin paikan josta ihmiset eivät huomaisi minua ja kävin makaamaan. Suljin silmäni hiljaa ja nukahdin melkein heti.

The end!!!!!!!     
Tästä tuli Tooosi pitkä tarina! :0  Luna tai joku vastaava saa jaksaa jos jaksaa tai haluu!! :DD
Kirjotus virheitä oli varmaan pari!     Bye.

Siis jatkaa**