Heräsin katse valkeassa seinässä jota ei oltu pesty vuosikymmeniin. Heräilin itsekseni hetken kunnes nousin ylös. Olisin halunnut jäädä nukkumaan patjakasaani seuraavaksi pariksi tunniksi, mutta tieto koulun alusta sai minut nousemaan ylös. Otan harmaat housuni lattialta ja puen ne päälleni. Otan myös vaaleanpunaisen topin ja puen sen. Nostan laukkuni ylös oven edestä ja lähden keittiöön ottaen ikivanhan ipodin koulukirjojen välistä. Näen jo kaukaa langanlaihan pikkuveljeni Heiken. Hän istuu tuolilla pöydän ääressä odottaen syötävää. Heike näpräsi jotakin, joten menin katsomaan.
"Wow, mistä sä ton sait!" huusin ja nappasin pienen pelikonen häneltä. Heike yritti repiä pienen pelikoneen takaisin mutta estin häntä.
"Sain sen yheltä lukiolaiselta vastineena kahdesta paidasta." hän vastasi ja nostin kulmiani. Heike oli mahtava ompelija. Hän loihti tyhjästä uniikkeja vaatteita ja myi ne hetkessä. Epäilin todellakin hänen touhujaan. Annoin pelin hänelle ja hän sulki sen, laittaen pelin reppuunsa. Otin kaapista leivän jonka olin eilen ostanut. Heitin sen hänelle ja hän otti kopin helposti.
Heike repäisi leivästä palan ja heitti sen takaisin minulle. Söin leipää kävellessäni hienommin sisustettuun olohuoneeseen. Se oli sisustettu Heiken lempivärein, ruskealla ja kauniilla turkoosilla. Istun sohvalle ja laitoin television päälle. Syödessäni leivän loppuun katsoin lastenohjelmia. Heike nauroi silloin tällöin ohjelman tönköille vitseille, joka oli aika huvittavaa. Hän nauroi harvoin. Nousin ylös sohvalta jättäen Heiken katsomaan ohjelmiaan.
Laitoin mustat saappaat jalkaani ja otin mustan nahkatakkini naulakosta. Ennen kuin lähdin harjasin hiukseni eteisen lipaston edessä. Hymyilin itselleni peilistä ja lähden. Kostea ja kylmä tuulahdus tervehti minua avattuani oven. Vaikka ulko-ovi olikin kujalla se ei paljoa haitannut. En halunnut kävellä liikkeemme läpi aamuisin. Jättäisin oven kuitenkin auki tai jotain, ajattelin. Laukussani oli muutama paita joita myin lukiolaisille ja yläkoululaisille tilaustöinä. He maksoivat niistä sopivan hinnan ja joskus liikaakiin -hyvä niin siis- mikä oli huvittavaa. Katsoin ympärilleni pimeällä kujalla ja muutuin sudeksi helposti. Heilautan olkapäitäni ja tunnen lämpimän tuulahduksen. Näen koululaukkuni tassujeni edessä ja pujotan sen kaulaani kuin kaulapannan. Juoksen kujalta mukulakivikadulle ja ryntään siitä toiselle kujalle. Kujalta pienelle kadulle ja kadulta maantielle. Maantiellä ei liikkunut siihen aikaan aamusta melkein ketään. Jolkottelin siellä laukku kaulassani iloisesti hymyillen. Käännyin pian oikealle ja katsoin kylttejä. Viisi kilometriä koululle. Jaksaisin juosta koko matkan hikoilematta lainkaan. Veljeni oli tällä hetkellä lukitsemassa ulko-ovea lievästi ärsyyntyneenä. Heike olisi ihan hyvin voinut ratsastaa selässäni, mutta hän oli normaali enkä halunnut paljastaa suteuttani hänelle. Maantie muuttui nopeasti mukulakivitieksi ja harvat puut valtaviksi tiili kerrostaloiksi.
Pidin tästä alueesta, moni koululainen ja opettaja asui täällä. Myös koulu ja lukio olivat tässä osassa kaupunkia. Sopivaisten alueella oli myös enemmän nurmikkoa ja maata kuin muualla. Nousin takajaloilleni ja menin normaaliin muotooni. Painava laukku ihmis kaulassani veti minut nopeasti maahan joten horjahdin melkoisesti. Otin laukusta kiinni ja laitoin sen olalleni. Huokaisin helpotuksesta ja hölkkäsin edellä kävelevien frendieni luokse. Oswin oli yhtä hiljainen kuin aina mutta nauroi ja puhui aina kun tarvitsi. Hän oli oikein mukava ihminen. Oswinillakin oli voimia, mutta hän ei käyttänyt niitä. En vieläkään tiennyt mikä hänen voimansa oli. Blink oli taas goottityyliä rakastava ruskea hiuksinen laiha tyyppi. Hän oli kyninyt hiuksensa lyhyiksi, mutta silti hän näytti kauniilta. Hän pystyi pysäyttämään ajan ja liikkumaan pysäytetyssä ajassa valitsemiensa henkilöiden kanssa. Hänen voimansa oli mahtava, vaikka melkoisesti rajoitettu.
Saavuimme koululle ja erosimme eri luokkiin. Oswin lähti englanninkielen tunnille seiskaluokkalaisia moikkaamaan. Hän tykkäsi olla mukana nuorempien tunneilla kun hänellä alkoi koulu myöhempään. Blink pinkoi täyttä vauhtia kuvaamataidon tunnille ja minä astelin matikan luokkaan. Rakastin matematiikkaa, olin seiskaluokalla tajunnut että sehän oli ihan helppoa ja olin hyvä siinä. Nyt loistin luokkani matikka-nerona onnellisena kuin mikä. Tunti kului leppoisasti kertauksen parissa ja pääsimme nopeasti ulos. Kello oli melkein kymmenen, Blink liittyi mukaani kasvot kasvomaaleilla maalattuna ja hymyili iloisena. Hän oli maalannut puolet kasvoistaan tiilirakennukseksi ja osan vuoriksi.
"Vähänkö siistiä, kauanko sulla kesti tossa?" kysyin ihaillen ja Blink näytti minulle kieltä tiilihuuliensa välistä.
"No koko tunti, välkän jälkeen takasin." hän sanoi ja vilkaisi taakseen. Katsoin itsekin taakseni ja näin yhden oudon tyypin. Sen seiskaluokkalaisen joka oli jokin sitten hyppinyt koulun katolla. Oswin käveli hänen vierestään ja ilmeili kummaksuvasti osoittaen taakseen. Hihittelimme hiljaa Blinkin kanssa.
"Se on se Iason." Oswin sanoi ja katsoi taakseen. Tyttö tuijotti meitä ja käänsimme katseemme pois.
"Mistä sä tiedät sen nimen?" Blink kysyi Oswinilta ja Oswin hymyilee salaperäisesti hiirenhrmaiden hiustensa takaa.
"No kun mä olen sen "valvojaoppilas". Vähän niin kuin sä olet Heiken valvojaoppilas." hän selitti ja hymyilimme leveästi. Ulkona oli sateinen sää mutta se ei haitannut meitä. Kun viisitoista minuuttia oli kulunut, palasimme tunneille. Blink hyppelihti onnellisena kuviksen tunnille ja minä kiiruhdin biologian tunnille. Vihasin biologiaa... Olin siinä uskomattoman huono ja muutenkin, ketä biologia nyt kiinnostaisi?
Tämä biologian tunti oli tosin erilainen. Se oli oikeasti kiinnostava.
"Tänään keskustelemme saaren vallanneesta susikannasta." opettaja sanoi varoittavaan sävyyn. Piirtelin vihkooni silmiä enkä jaksanut kiinnostua.
"Isolde Lucas!" opettaja kivahti kovaan ääneen, pamauttaen jotain pöytää vasten. Säikähdin niin että potkaisin edessäni istuvan laukkua. Muutama oppilas tirskahti ja pysyi matalana pulpettiensa takana. Minä tuijotin opettajaa silmiin alistuneena.
"Olisi suotavaa että edes teeskentelisit olevasi mukana, mutta moinen välinpitämättömyys. Se on uskomatonta!" hän kiihkoili ja puren hampaitani yhteen. Vihasin myös biologian opettajaani, emme tulleet toimeen, emme sitten millään.
"Isolde voisi kertoa meille mistä erottaa normaalin suden ja ihmissuden. Koska sinulla on aikaa piirtää tunnin aikana, tiedät varmasti mistä puhumme." hän sanoi ivallisena ja istui tuolillensa. Pyörittelin kynää sormieni välissä ja otin rennomman asennon.
"Normaali susi asuu muurien takana. Se on korkeintaan metrin ja kaksikymmentä senttiä säkäkorkeudeltaan eivätkä sen silmät vaihda väriä." selitin epävarmalla äänelläni. Tiesin kaiken susista ja tiesin myös että ihmissusia vainottiin.
"Taas ihmissusi asuu muurien sisällä. Muuttuessaan sudeksi susi ottaa vallan ja se saattaa tappaa satoja yhdessä yössä. Ihmissudet ovat saaremme vaarallisimpia otuksia ja niistä täytyy kertoa johtajalle heti." kerroin ja menin matalaksi kerrottuani tuon tarinan. Noin koulussa meille opetettiin. Opetettiin sontaa ihmissusista koska johtajamme haluaa pysyä virassaan ja varmistaa paikkansa, teloittamalla ihmissudet.
"Aika vähän kerroit, mutta eihän se mikään yllätys ollut." hän sanoi peittäen yllättyneen äänensävynsä. Tuhahdin itsekseni ja tunti kului hitaasti kohti loppuaan. Kirjoitin tunnilta kaiken ylös ja tunnin loputtua syöksyin ovesta ulos. Kävelin koulun käytävällä kohti historian luokkaa. Historia oli sentään siedettävää vaikka en siitäkään pitänyt. Olin hyvä siinä, mutta se oli uskomattoman tylsää. Opettaja puhui tylsällä äänellään koko tunnin ja päästi meidät pois liian aikaisin. Kun pääsin ulos luokasta viimeisenä minua oli vastassa finninaamainen Tommy. Hän nojasi oveen ja hymyili valkeaa hammashymyään. Tiesin miksi hän oli siinä. Niinpä kipitin nopeasti hänen ohitseen, napaten nahkatakkini naulakosta.
"Lucas, ihan oikeesti." hän sanoi ja yritin olla kuuntelematta.
"Cody tykkää susta ihan oikeasti." hän kertoi, mutta jatkoin matkaani. Kody oli joskus vitos luokalla ollut ihastukseni ja pidin hänestä yhä jonkin verran.
"Mutta mä en tykkää siitä." vastasin välinpitämättömästi. Pian tunsin valtavaa ahdinkoa sisuksissani ja pysähdyin.
"Oikeasti?" kuulen Codyn kysyvän ja näen minua hieman lyhyemmän pojan edessäni. Hänellä oli erikoisen väriset hiukset, ne olivat harmaan ruskeat, vaikka hän väitti toisin. Hänen silmänsä olivat kauniit vaalean ruskeat, mutta kamalan väsyneen näköiset ja hieman punoittavat. Hän oli juuri sopivan kokoinen, ei mikään lihaksikkain tosin.
"Cody, sä inhoot mua." sanoin kärsivällä äänellä. Missä opettajat olivat kun niiden apua kaipasi?
"Joskus alakoulun puolella en vaan halunnut että kaikki sanoi meiän olevan yhessä. Ehkä sillon olin tyhmä." hän sanoi ja pakottauduin polvilleni maahan hänen aiheuttamansa kivun takia.
"Ja sitäpaitsi sä haukuit mua homoks." hän sanoi ja yht' äkkiä ympärillämme oli hiljaista.
"Come on! Me oltiin alakoulussa!" kimitän hänelle ja tunnen oloni taas normaaliksi. Cody oli altistunut erityisesti muiden ihmisten tunteille. Hän saattoi siis manipuloida muiden tuntemuksia mielensä mukaan. Painan väkisin suukon tämän poskelle ja kuulen taputuksia ja vislauksia yläkerrasta. Muut ysiluokkalaiset olivat katsoneet tapahtumaa sivusta siis. Painuin portaikkoon yläkertaan. Päiväni oli pilalla. Katson leveästi hymyileviä poikia ja keskenään kuiskuttavia tyttöjä ja yritin olla välittämättä.
Koulupäivän loputtua hiippailin mustaanpörssiin, paitojeni kanssa. Sain ostettua ruokaa hieman. Söin keittoakin mustassapörssissä ja puhuin keittäjän kanssa. Ehdotin että hän voisi tehdä töitä koulussa keittäjänä. Eukko oli räkäissyt maahan ja sanonut ettei hän olisi töissä minkään rehtorin saatika sitten kaupungin johtajan alaisena. Kävelin kotiin yksin ja tein läksyni. Päivystin myös liikkessä kello seitsemään asti ja suljin liikkeen. Iltani kului siis normaaliin tapaan kuin aina.
Pe Elo 29, 2014 12:55 pm